LOPULLINEN VERSIO, EI ENÄÄ MUUTOKSIA ITSE TEKSTIIN


Lausunto oikeusministeriön mietinnöstä 3/2010, Rasistiset rikokset

Johdanto

Electronic Frontier Finland (Effi) ry kannattaa varauksin Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan hyväksymistä mietinnössä esitetyin varaumin artikloihin 3 ja 5 sekä lainsäädännön päivittämistä vastaamaan sitä sekä neuvoston puitepäätöksen (2008/913/YOS) vaatimuksia. Samalla pitäisi tehdä puitepäätöksen 1. artiklan 4. kohdan mukainen lausuma siinä mainittujen rikosten puolustelun kriminalisoinnin rajoittamisesta ainoastaan kansainvälisen tuomioistuimen lopullisella päätöksellä todettuihin rikoksiin.

Effi näkee työryhmän esittämissä lakiteksteissä sekä perusteluissa kuitenkin useita vakavia ongelmia, erityisesti sananvapautta kohtuuttomasti rajoittaville tulkinnoille alttiita muotoiluja. Ehdotukset menevät monessa kohdin paljon pitemmälle kuin mainitut kansainväliset sopimukset edellyttävät ja ovat paikoin suorastaan ristiriidassa niiden kanssa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla edellyttää, että sananvapauden rajoitusten on oltava välttämättömiä. Siten ne pitäisi aina säätää mahdollisimman suppeiksi, eikä "varmuuden vuoksi" laajemmiksi kuin sopimukset edellyttävät, kun mitään näyttöä muuta Eurooppaa vakavammista ongelmista Suomessa ei ole.

Työryhmä on sananvapauden kannalta tärkeitä toimintoja luetellessaan unohtanut kaikkein tärkeimmän: poliittisen puheen, poliittiseen mielipiteenmuodostukseen vaikuttamisen. Sananvapauden ensisijainen tarkoitushan demokratiassa on mahdollistaa vapaa mielipiteenmuodostus sallimalla kaikkien mielipiteiden, erityisesti kaikkein kiistanalaisimpien, julkinen esittäminen ja puolustelu (ja tietysti vastustaminenkin).

Mietinnön yksi perusongelma on ajatus, että jokin materiaali voisi olla itsessään rikollista tai niin vaarallista, että sen ei pitäisi lainkaan olla ihmisten saatavilla - että rasismi olisi asia, josta ihmisten ei pitäisi sallia vapaasti muodostaa mielipidettään. Kriminalisoinnin pitäisi kohdistua toimintaan, aineiston käyttötapaan, eikä kohdella materiaalia sinänsä kuin "taudinaiheuttajaa", jolta ihmiset ovat kykenemättömiä suojautumaan ja jolta viranomaisten pitäisi hallintoalamaisia suojella.

Erityisen ongelmallisena Effi pitää esitystä yleisön saataville asettamisen kriminalisoinnista aivan liian laajalle ulottuvana: se rajoittaisi kohtuuttomasti niin kirjakauppojen kuin kirjastojenkin toimintaa ja tekisi rasismia ja xenofobiaa käsittelevän tieteellisen tutkimuksen lähes mahdottomaksi.

Toinen erittäin ongelmallinen kohta on ehdotus tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan vastuuvapauden rajaamisesta tavalla, joka olisi kohtuuttoman raskas siirtäessään näille poliisin ja tuomioistuinten tehtäviä ja johtaisi yhteiskunnallista keskustelua rajoittavaan itsesensuuriin. Internet-sivustojen ylläpitäjien vastuuta arvioivassa satelliittimuistiossa on sama ongelma. Jos tarkoitus on saada laittomat viestit pois verkosta, miksei esimerkiksi verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksen käyttömahdollisuuksia arvioida lainkaan - ellei ajatus nimenomaan ole saada sensuroiduksi myös laillisia viestejä ilman valitusoikeutta.

Kaiken kaikkiaan mietinnöstä syntyy vahva vaikutelma, että kyse ei olekaan oikeasti rikollisista viesteistä tai väkivallan uhasta, vaan niitä käytetään keppihevosena mielipiderajoitusten ajamiseen.

Effi katsoo myös, että ainakin ehdotetussa muodossa lainmuutokset rajoittaisivat sananvapautta niin paljon, että niiden säätäminen edellyttäisi perustuslainsäätämisjärjestystä.

Yksityiskohtaiset arviot lakiehdotuksista

Rangaistusten määräytymisestä (Rikoslain 6 luvun 5 §)

Vaikuttimen käytölle koventamisperusteena ehdotetussa laajuudessa ei ole vakuuttavia perusteita. Erityisesti uskonnon ja elämänkatsomuksen ottaminen koventamisperusteisiin sellaisinaan on niin vakava uskonnonvapauden rajoitus, että sitä ei voida Suomen oloissa mitenkään perustella. Tässä pitäisi ehdottomasti rajoittua vain tilanteisiin, joissa uskontoa käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään neuvostojen puitepäätöksen 1 artiklan kohdan 3 mukaisesti. Uskonnot ja elämänkatsomukset aatteina eivät tarvitse erityissuojaa, päinvastoin, niiden pitäisi kestää kovaakin arvostelua. Ehdotetusta muotoilusta seuraisi myös, että myös tekijän uskonnonkin pitäisi olla kovennusperuste - mikä tarkoittaisi, että esimerkiksi sähköisen viestinnän tietosuojarikkomuksesta uskonnollisista motiiveista (lähetystyö) saisi ankaramman rangaistuksen kuin kaupallisista.

Vaikuttimen ottaminen yleiseksi koventamisperusteeksi edellyttämättä mitään konkreettista, joka sitoisi sen itse tekoon, on yleisestikin varsin ongelmallista ja sen vaikutuksia ja mahdollisia soveltamisalueita pitäisi pohtia hyvin perusteellisesti. Erityisesti vaikuttimia silloin tultaisiin varmasti arvioimaan syytetyn julkaistujen mielipiteiden pohjalta, ja lisärangaistus tulisi siten tosiasiallisesti mielipiteenilmaisusta eikä itse teon vaikuttimista. Tästä seuraa myös, että kyseessä olisi sananvapauden rajoitus, jota pitäisi arvioida ihmisoikeussopimuksen välttämättömyysperiaatteen valossa.

Mietinnössä ongelmallisina mainitut tapaukset, joissa nykyinen muotoilu ei toimi koska teko onkin kohdistunut omaisuuteen, olisi helppoa korjata täsmällisemmällä muotoilulla:

"4) rikoksen kohdistaminen henkilöön, tämän omaiseen tai omaisuuteen pääasiassa hänen rotunsa, kansallisen tai etnisen alkuperänsä, syntyperänsä, sukupuolisen suuntautumisensa, vammaisuutensa tai muun sellaisen perusteen vuoksi;"

Muistiossa esitetään koventamisperusteen käyttöä myös mainittuihin ryhmiin kuulumattomien uhrien tapauksessa, esimerkiksi rasisminvastaisen työn tekijöihin kohdistuvissa teoissa. Tämän tarpeellisuus jää kuitenkin perustelematta: koko tämän lainkohdan olennainen perustehan on uhrien heikko asema ja kykenemättömyys itsensä puolustamiseen, eikä valtaväestöön kuuluva tarvitse lisäsuojaa vain tekemänsä hyvän työn takia. Jos sellainen kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, se pitäisi perustella erikseen ja mainita laissa täsmällisesti.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (Rikoslain 11 luvun 10 §)

"Yleisön saataville asettaminen" kattaa muualla rikoslaissa ja tekijänoikeuslaissa vakiintuneen tulkinnan mukaan kaikenlaisen myymisen, lainaamisen, maahantuonnin jne. Siten ehdotettu muotoilu tarkoittaisi, että kirjastot, antikvariaatit ja koulut joutuisivat poistamaan suuren määrän vanhaa, historiallisesti merkittävää kirjallisuutta: pois menisivät niin Hitlerin teokset, löytöretkeilijöiden kirjoitukset kuin vanhat tieteelliset kirjatkin, joissa uskottiin rotuhygieniaan.

Ehdotettu poikkeusmomentti ei asiaa korjaisi. Erityisesti tieteessä tutkimuksen rajaaminen "yleisesti hyväksyttävään" olisi mahdoton, tieteellisen toisinajattelun ja uudet läpimurrot estävä kriteeri.

Toiseksi, ehdotettu muotoilu "sellaisten... lausuntojen,..." tarkoittaa, että kriteeriksi asetetaan itse materiaalin sisältö käyttötavasta riippumatta - siis että tiettyä aineistoa joko saa käyttää miten tahansa tai ei lainkaan. Tieteellinen tutkimus asettaisiin samalle viivalle palopuheiden kanssa, raamatunlauseiden käyttöä väkivaltaan yllyttämiseen ei voisi kieltää sensuroimatta niitä kokonaan, eikä rasistisesta puheesta raportointia voisi erottaa sen alkuperäisestä esittämisestä (vrt. työryhmänkin mainitsema EIT:n päätös Jersild vs. Tanska).

Yleisön saataville asettamisen kielto riippumatta tarkoituksesta tai kontekstista olisi myös voimakas periaatteellinen kannanotto vapaata mielipiteenmuodostusta vastaan. Neuvostojen puitepäätöksessäkin johdonmukaisesti viitataan tekotapaan olennaisena tunnusmerkkinä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä säännönmukaisesti korostetaan aineiston käyttötarkoituksen merkitystä, ja tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan selitysmuistiossa todetaan, että "The act of distributing or making available is only criminal if the intent is also directed to the racist and xenophobic character of the material." Materiaalin luonne sinänsä ei siis riitä rikoksen tunnusmerkistöksi, ellei tekotavasta ilmene rasistinen tai muukalaisvihamielinen tarkoitus.

Mietinnössä tunnutaan myös olettavan, että kaikenlainen linkittäminen olisi yleisön saataville asettamista. Tämä on perustavanlaatuinen väärinkäsitys Internetin ja hypertekstin luonteesta. Tällaisesta tulkinnasta seuraisi muun muassa, että tieteellisiä tutkimuksia ei voisi julkaista netissä sensuroimatta lähdeluetteloita ja että hakukoneita pitäisi alkaa valvoa Kiinan tapaan. Laajamittainen yllytystarkoituksessa tehty linkittäminen voidaan jo nyt katsoa avunannoksi levittämiseen, eikä linkittämisen oikeudellisen merkityksen muuttamiseen ole mitään aihetta.

Kuvien mainitseminen erikseen tekotapana jää myös hyvin heikosti perustelluksi. On vaikea kuvitella millainen kuva voisi olla väkivaltaan tai vihaan kiihotusta käyttötavasta riippumatta, eikä mietinnössä lainkaan pohdita poliittisen arvostelun suojelua. Päinvastoin, herää tunne että halutaan kieltää aatteiden pilkkaaminen. Jos (kuten ilmeiseltä vaikuttaa) tarkoitus on kieltää taannoin kohua herättäneiden Muhammed-pilakuvien tai Ville Rannan Muhammed-sarjakuvan tapaiset kuvat, se olisi varsin raju sananvapauden vastainen linjaus Suomelta.

Sananvapauden rajoitusten välttämättömyysperiaatteen mukaisesti tässäkään ei pitäisi laajentaa kansanryhmän käsitettä sopimusvelvoitteita laajemmiksi enempää kuin näyttö tosiasiallisista vakavista ongelmista edellyttää. Erityisesti elämänkatsomuksen lisääminen listaan samalla epäsuorasti laajentaa uskonnon merkitystä siinä ryhmäjäsenyydestä itse uskoon tavalla, joka puuttuisi rajusti uskonnonvapauteen: jos toisen uskonnon jumalaa ei saa kutsua epäjumalaksi tai profeettaa vääräksi profeetaksi, koska se olisi loukkaavaa, mitä jää jäljelle uskonnonvapaudesta? Olisiko Ilse Paakkisen selvästi ateisteja loukkaava kirjoitus Helsingin Sanomissa 3.3.2010 (jossa mm. väitetään ateismia ideologiaksi, joka perustuu vihaan ja agressioon) katsottava kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan?

Uskontojen ja elämänkatsomusten panettelun ja solvaamisen kieltäminen käytännössä toisi 1998 rikoslaista poistetun jumalanpilkkapykälän takaisin laajennetussa muodossa. Uskonto pitäisi tässäkin rajata vain tilanteisiin, joissa sitä käytetään tekosyynä teon kohdistamiseen rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään. Ihmiset tarvitsevat suojelua, eivät aatteet. Uskontoa tai elämänkatsomuksellisia aatteita ei voi asettaa eri asemaan - päinvastoin, juuri siksi, että ne ovat tärkeitä, niitä pitää saada arvostella ja tehdä naurunalaisiksi. Oletettavasti tarkoitus ei kuitenkaan ole suojella uskontoon perustuvia puolueita pilapiirroksilta enempää kuin muita, saati tulkita kaikkia puolueita elämänkatsomuksellisiksi niiden suojelemiseksi arvostelulta.

Vammaisten määritteleminen kansanryhmäksi on myös hieman ongelmallista. Vammaiset eivät yleensä halua tulla määritellyksi ensisijaisesti vammaisuutensa kautta tai tulla luokitelluksi "kansanryhmäksi", ihmisten erot vammaisten joukossa kun ovat yhtä suuria kuin ihmisten joukossa yleensä. Koko termin "vammainen" käyttö laissa ihmisiä kategorisoivana terminä nyt ehdotetun lakitekstin tapaan on alentavaa ja saattaa jopa lisätä syrjintää ja viharikoksiakin luomalla näille sopivan kohderyhmän. Siten olisi parempi vaatia ihmisten erilaisuuden ja erilaisten vammojen huomioonottamista yksilöllisesti, esimerkiksi kunnianloukkauksen tai laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä tai koventamisperusteita säätämällä kuin tekemällä vammaisista keinotekoista kansanryhmää.

Sukupuolisen suuntautumisen osalta suojelua kansanryhmänä voidaan pitää perusteltuna, mutta samalla se osoittaa tunnusmerkistön sitomisen materiaaliin käyttötavasta ja tarkoituksesta riippumatta absurdiksi, kun ilmeisesti Raamatustakin pitäisi sensuroida homoseksuaalisuuden kieltävät kohdat (kuten 3 Moos 18:25).

Lain nykyinenkin muotoilu on näissä suhteissa ongelmallinen, ja ongelma vain korostuu kun sitä yritetään laajentaa. Asiaa voisi yrittää korjata esimerkiksi puitepäätöksessä johdonmukaisesti käytetyllä rajauksella "... jos teko on suoritettu tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan tällaista ryhmää tai tällaisen ryhmän jäsentä kohtaan, ...".

Parasta olisi kuitenkin muotoilla koko pykälä uudelleen niin, että kriminalisoidaan haitallinen teko sen primäärikriteerillä eikä epäsuorasti pelätyllä tavalla mahdollisesti vaikuttavan materiaalin kautta, esimerkiksi jälleen puitepäätöksen muotoilua seuraten:

"Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu tosiasiallisesti* rodun, ihonvärin, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän tai sukupuolisen suuntautumisen mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen levittämällä lausuntoja tai muita tiedonantoja tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."*

Tässä tosiasiallisesti kattaisi uskonnon lisäksi muutkin kiertoilmaisut kansanryhmän määrittelyssä.

Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (ehdotettu uusi Rikoslain 11 luvun 10a §)

Törkeän tekomuodon luomista ei muistiossa vakuuttavasti perustella, vaikka senkin pitäisi ihmisoikeussopimuksen mukaan olla välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Ehdotettu muotoilu on lisäksi kohtuuttoman epämääräinen, etenkin kohta 2): millainen väkivallalla uhkailu edellyttäisi näinkin paljon ankarampaa rangaistusta kuin toteutunut pahoinpitely?

Jos törkeä tekomuoto katsotaan tarpeelliseksi, sen kriteeriksi tulisi ottaa uhatun väkivallan toteutuminen - törkeästäkin puheesta neljän vuoden rangaistus on suhteeton, ellei siitä aiheudu mitään konkreettista haittaa.

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen (Rikoslain 17 luvun 1a §)

Työryhmä esittää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittelyn laajentamista kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos tämä toteutetaan yhdessä ehdotetun yleisön saataville asettamiskiellon kanssa, seuraus olisi, että esimerkiksi tarkoituksella (rahaa saadakseen) yhdenkin rasistisen kirjan myynyt antikvaarinen kirjakauppa voisi olla lain mukaan järjestäytynyt rikollisryhmä. Tämä ei liene tarkoituksenmukaista.

Vaikka kansanryhmää vastaan kiihottaminen määriteltäisiinkin edellämainitun kaltaiset omituisuudet poissulkevalla tavalla, järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän laajentaminen eksplisiittisesti tiettyyn rikokseen, ja vieläpä sellaiseen, joka on (vaikka perusteltukin) sananvapauden rajoitus, vaatisi poikkeuksellisia perusteluja, joita ei työryhmän mietinnöstä löydy.

Ehdotetun kansanryhmää vastaan kiihottamisen törkeän muodon mukaisiin rikoksiin järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely voisi soveltua, mutta siihen se tulisi jo rangaistusasteikon kautta mukaan eikä vaatisi muutoksia tähän pykälään.

Effin mielestä tähän pykälään ei tule tehdä työryhmän ehdottamaa muutosta.

Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa (Lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 4 luvun 15 §)

Lain sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 § perusteella tuomioistuin voi poliisin, syyttäjän tai asianosaisen hakemuksesta määrätä verkkoviestin jakelun keskeytettäväksi, jos on ilmeistä, että viestin pitäminen julkisesti saatavilla on rangaistavaa. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Voimassa oleva laki mahdollistaa siis hyvin tehokkaan ja nopean puuttumisen laittomaan verkkoviestintään ilman, että Internet-palveluntarjoajille tarvitsee siirtää poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille kuuluvia tehtäviä.

Toimivaltainen tuomioistuin näissä asioissa on Internet-palveluntarjoajan tai julkaisijan kotipaikan tuomioistuin tai Helsingin käräjäoikeus. Effin selvittäessä asiaa toukokuussa 2007 ilmeni, että poliisi, syyttäjä tai asianosainen oli kuluneen yli kahden vuoden aikana pyytänyt verkkoviestin jakelun keskeyttämistä Helsingin käräjäoikeudelta kaksi kertaa (nämä kaksi tapausta sisältävät kaikki Helsingin käräjäoikeuden käsittelemät keskeyttämismääräykset ja myös ei-sähköisen median!). Vain toisessa tapauksessa pyyntö oli niin perusteltu, että tuomioistuin hyväksyi sen. Koska nykyisetkin oikeusturvakeinot riittävät eikä niitäkään ilmeisesti ole juuri tarvittu (yksi aiheellinen keskeyttämispyyntö kahdessa vuodessa), niin emme näe mitään syytä korjata olematonta ongelmaa uudella lainsäädännöllä. (Viite: http://www.effi.org/blog/kai-2007-05-22.html)

Ehdotettu sanamuoto lähtee jälleen siitä oletuksesta, että tietty tieto olisi itsessään lainvastaista, riippumatta siitä mitä sillä tehdään, millaisessa kontekstissa se esitetään, ja jopa onko se julkisesti jakelussa vai esimerkiksi tutkijan yksityisessä tiedostossa. Tämän lähtökohdan ongelmallisuus on jo tullut esiin.

Toiseksi, vaatimus että palveluntarjoajan pitäisi voida tunnistaa tieto "ilmeisesti" lainvastaiseksi on kohtuuton, kun puhutaan tuomioistuimillekin vaikeista rajankäynneistä.

Mitään sanktiota ylivarovaisuudesta ei ole, joten palveluntarjoajan kannattaisi "varmuuden vuoksi" poistaa kaikki mistä joku vain keksii valittaa. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä "chilling effect": epätäsmällinen lainsäädäntö johtaa tarkoitettua merkittävämpään sananvapauden rajoittamiseen, kun viestintää sensuroidaan varmuuden vuoksi. Tosiasiallisen sananvapauden rajoittamisen kohteeksi joutuneella ei olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan edellyttämää oikeussuojakeinoa. Tämä johtaisi mahdollisuuteen sabotoida tehokkaasti poliittista keskustelua.

Kaiken kaikkiaan tämä muotoilu rajoittaisi sananvapautta epäsuorasti, kiertäen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kohtaa "... viranomaisen siihen puuttumatta ..." painostamalla palveluntarjoajia puuttumaan viranomaisen asemesta, tavalla, joka selvästi ylittää saman sopimuksen artiklassa 17 säädetyn oikeuksien väärinkäytön kiellon.

Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta palveluntarjoajia tulisi sen sijaan kieltää poistamasta tietoa ilman tuomioistuimen määräystä, lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5 luvun tapaista vastuun ottavaa valittajaa tai omia, etukäteen julkaistuja sääntöjään.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Oikeushenkilön rangaistusvastuuta ehdotetaan laajennettavaksi useassa pykälässä. Osa näistä on hyvin perusteltuja ja ongelmattomia, esimerkiksi työsyrjinnän tapauksessa, mutta kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja kunnianloukkauksen tapauksessa kyseessä on uusi sananvapauden rajoitus, eivätkä esitetyt perustelut täytä ihmisoikeussopimuksen välttämättömyyskriteeriä.

Erityisesti vaikuttimen käyttäminen kriteerinä oikeushenkilön rangaistusvastuulle on ongelmallista: pitääkö rasistisen vaikuttimen jotenkin näkyä oikeushenkilön etuna (mikä se voisi olla?) tai toimeksiantona vai riittääkö asianomaisen toimihenkilön vaikutin? Yleisemminkin vaikutinkriteeri ilman mitään konkreettista, joka sitoisi sen itse tekoon, olisi ongelmallista edellä koventamisperusteiden kohdalla esitetyistä syistä.

Siten ehdotettujen Rikoslain 17 luvun 24 § toisen momentin lopussa, 24 luvun 13 §:ssä (jos se lakiin kuitenkin jätetään) ja 25 luvun 10 §:ssä olevat "silloin, kun rikoksen pääasiallisena vaikuttimena on..." olisi syytä korvata täsmällisemmällä muotoilulla, esimerkiksi

"silloin, kun teko on kohdistunut tiettyyn henkilöön, tämän omaiseen tai omaisuuteen pääasiassa hänen rotunsa, kansallisen tai etnisen alkuperänsä, syntyperänsä, sukupuolisen suuntautumisensa, vammansa tai muun sellaisen perusteen vuoksi."

Keskustelupalstojen ylläpitäjien velvollisuudet ja vastuut

Lausuntoa pyydettiin erikseen liitemuistiosta tarpeesta säätää internet-sivustojen ylläpitäjille erityinen rasistisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävän aineiston seuranta- ja poistamisvelvollisuus.

Muistion havainto, että jos keskustelupalstojen ylläpitäjille halutaan valvontavastuu, se pitäisi nimenomaisesti säätää laissa, pitää paikkansa.

Effi katsoo kuitenkin, että tällaista valvonvastuuta ei tule säätää: siihen soveltuvat samat huomiot mitä yllä esitimme vastuuvapaudesta tietojen tallennuspalveluissa - ongelmat vain moninkertaistuisivat. Voimassa oleva lainsäädäntö (laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 18 §) mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen selvästi lakia rikkovaan verkkoviestintään tuomioistuimen antamalla verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksellä ilman, että Internet-palveluntarjoajille tarvitsee siirtää poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille kuuluvia tehtäviä.

Jos olemassaolevan lain mahdollisuuksia laittomien viestien poistamiseen ei käytetä, tai poliisi ei viitsi tutkia kunnianloukkauksia netissä, pitäisi selvittää mistä se johtuu ja miten poliisin toimintamahdollisuuksia voisi parantaa, eikä siirtää poliisille kuuluvia velvollisuuksia muille, varsinkaan tahoille joita ei voi saattaa vastuuseen viranomaisvaltuuksien väärinkäytöstä. Keskustelupalstojen ylläpitäjille ei pidä säätää velvollisuutta eikä edes antaa oikeutta arvioida viestien laillisuutta, vaan se on poliisin, syyttäjän ja viime kädessä tuomioistuimen tehtävä.

Teknisenä huomiona todettakoon vielä, että joissakin keskustelupalstojen teknisissä toteutuksissa ei ole minkäänlaista ylläpitäjää, jonka voisi asettaa vastuuseen (esimerkiksi jo vuodesta 1980 toiminut Usenet, jossa viestit kiertävät koneelta toiselle ilman mitään keskuspalvelinta tai ennalta määrättyä reittiä). Palstanpitäjien vastuun kiristäminen todennäköisesti johtaisi tällaisten kanavien suosion lisääntymiseen ja vaikeuttaisi rikollisten viestien poistamista entisestään.

Yhteenveto

Electronic Frontier Finland (Effi) ry pitää pyrkimyksiä väkivallan ja vihan vähentämiseen ehdottomasti kannatettavina, mutta katsoo työryhmän ehdotusten olevan monin paikoin ristiriidassa niin sananvapauden perusperiaatteiden, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännönkin kanssa sekä epätarkoituksenmukaisina.

Kriminalisointi pitäisi johdonmukaisesti kohdistaa tekoon joka halutaan kieltää, ei materiaaliin jota siinä mahdollisesti voidaan käyttää; vastuu rikoksista pitäisi pitää niiden tekijöillä ja valvontatehtävä poliisilla eikä sälyttää kumpaakaan sivullisille; ja sananvapauden rajoitukset pitäisi johdonmukaisesti pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen välttämättömyysperiaatteen mukaisesti niin suppeina kuin suinkin, varoen sivuvaikutuksena tukahduttamasta laillistakin puhetta.


epämuodollisia huomioita

  • rikosten määrittely väärin päin: tekstien yms levittämistä ei pitäisi määritellä rikokseksi, vaan varsinaisen tunnusmerkistön pitäisi olla muu - vrt. EU:n puitepäätöksen muotoilu: "edellä a alakohdassa tarkoitetun teon suorittaminen levittämällä tai jakamalla julkisesti kirjoituksia, kuvia tai muuta aineistoa". Tätä ei pidä tulkita niin että minkäänlaisen aineiston levittäminen tai jakaminen automaattisesti olisi rikollista, vaan että väkivaltaan ja vihaan yllyttäminen silläkin tavoin sitä olisi.

  • "yleisön saataville asettaminen" mahdottoman lavea, sen vakiintunut tulkinta kattaa kirjakaupatkin. Se olisi parasta jättää kokonaan pois.

  • vaikuttimien pitäminen raskauttavina asianhaaroina: tähän pitäisi löytää hyvä muotoilu, joka rajaa "vaikuttimen" selkeästi itse teosta havaittavissa oleviin seikkoihin (vrt. palkkamurha), eikä johda puhtaaseen ajatustenlukuvaatimukseen.

  • organisoidun rikollisjärjestön määrittelyn laajentaminen on tarpeetonta ja esitetyssä muodossa suorastaan mahdottoman väljä: vaikka kriteerinä olisikin teon tarkoituksellisuus, tarkoitus voisi olla rahanteko (kirjakaupat) tai tieteellisen tutkimuksen edistäminen (historiantutkimus tulee ensimmäisenä mieleen, mutta myös Tatu Vanhanen &c)

  • muotoilu sallitusta tieteellisestä tutkimuksesta ym on hirveä, ja sananvapauden ydin eli poliittinen puhe on sivuutettu kokonaan.

työryhmän lakiehdotusten analyysiä

RiL 6 luvun 5§: Rangaistuksen määräämisestä

    Rangaistuksen koventamisperusteita ovat:

    4) rikoksen tekeminen pääasiassa rodun,
    kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon
    tai elämänkatsomuksen, syntyperän, sukupuolisen
    suuntautumisen, vammaisuuden tai
    muun sellaisen perusteen vuoksi;

Tämä tekee koventamisperusteen vaikuttimesta ilman mitään konkreettista itse tekoon liittyvää näyttöä - puhdas ajatustenlukuvaatimus siis. Jos tarkoitus on vain laajentaa koventamisperuste esimerkiksi maahanmuuttajia puolustaviin ministereihin kohdistuviin tekoihin tai uhrin omaisuuteen/omaisiin jne, se olisi parempi sanoa eksplisiittisesti.

Koko viharikoslainsäädännön olennaisena perusteena oleva uhrien heikko asema ja kyvyttömyys itsensä puolustamiseen ei kuitenkaan mitenkään sovellu tuollaisiin tapauksiin.

Se että viittaus teon uhriin on poistettu johtaa muuten mielenkiintoiseen seuraukseen: myös tekijän rotu jne voisi olla koventamisperuste.

Mietinnössä havaituiksi ongelmiksi mainitut tapaukset rikosten kohdistumisesta omaisuuteen tai omaisiin olisi helppo kattaa eksplisiittisesti: "rikoksen kohdistaminen ... henkilöön, tämän omaisuuteen tai omaisiin ..."

RiL 11 luku: Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

10§ Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

  Joka yleisön keskuuteen levittää tai asettaa
yleisön saataville lausuntoja, kuvia tai muita
tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai
solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista 
taikka uskontoon tai elämänkatsomukseen,
syntyperään, sukupuoliseen suuntautumiseen
tai vammaisuuteen perustuvaa ryhmää taikka
niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää,
on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää
vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi.
  Kiihottamisena kansanryhmää vastaan ei
pidetä sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen
lausuntojen, kuvien tai tiedonantojen levittämistä 
yleisön keskuuteen tai asettamista yleisön saataville, 
joiden esittämistä on pidettävä hyväksyttävänä tieteessä, 
taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa
toiminnassa taikka ajankohtaisten tai historiallisten
tapahtumien selostamiseksi.

Uutta on siis "yleisön saataville asettaminen", kuvien mainitseminen erikseen ja toinen momentti (poikkeukset).

Tässä on pääsääntö ja poikkeus väärin päin. Materiaalin levittämistä sinänsä ei pitäisi kriminalisoida, vaan kriteerin pitäisi olla eksplisiittinen yllyttäminen väkivaltaan tai vihaan.

Toiseksi, ehdotettu poikkeusluettelo antaa hämmentävän kuvan sananvapauden merkityksestä: poliittinen puhe, siis "väärien" mielipiteiden esittäminen, ei ilmeisesti olisi lainkaan suojeltua.

Merkillistä on myös se, että poikkeusmomentti ei puhu materiaalin käytöstä, vaan siitä itsestään - ts. jos sen esittäminen luetelluissa konteksteissa on hyväksyttävää, sitä saa levittää missä vain! (Epäilen kyllä että tämä ei ollut tarkoitus.) Vrt. cybercrime-lisäpöytäkirjan 3 artiklan varauma 2, joka viittaa nimenomaan toimintaan.

Koko pykälä pitäisi kirjoittaa uusiksi, nykyinenkin muotoilu on kohtuuttoman tulkinnanvarainen.

Alustava ehdotus: "Joka julkisesti yllyttää väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, syntyperän, uskonnon tai vakaumuksen taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määräytyvään ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen ..." (Suunnilleen suoraan EU:n puitepäätöksestä)

tai ehkä varaumalla "... tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan..."

Idea on siis kriminalisoida se mitä halutaan kieltää eikä tekoa siksi, että sen arvellaan voivan sillä tavoin vaikuttaa.

10a§ Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan

  Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan
  1) kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan 
tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, 
törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, 
törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa 
tarkoituksessa tehtyyn tappoon,
  2) rikoksentekijän tarkoituksena on muulla
kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheuttaa
ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta tai
  3) selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä
tai turvallisuutta
  ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on 
tuomittava, törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, 
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään 
neljäksi vuodeksi

Kohta 2) on kohtuuttoman tulkinnanvarainen. Ilman sitä tällä ei luultavasti olisi juurikaan vaikutuksia, mutta turhalta koko pykälä silti tuntuu.

15§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu

  Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, törkeään 
kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja syrjintään 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.

Tämä tulee ilmeisesti suoraan EU:n puitepäätöksestä. Oikeushenkilön rangaistusvastuun laajentaminen on levitetty aika moneen pykälään, pitäisi analysoida niiden yhteisvaikusta tarkemmin.

RiL 17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

1a§ Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen

  Se, joka:
  1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän 
taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,
  2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä 
rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden 
valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla
taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
  3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa 
varten,
  4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla 
järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen 
tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän
toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
  5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja 
järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
  6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia 
asioita tai antamalla ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä
taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
  7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden 
saavuttamista muulla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena 
on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on 
vähintään neljä vuotta vankeutta,
taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu 
rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on 
tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta 
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Villakoiran ydin tässä on viittaus 11 luvun 10§:ään eli kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Varsin järeää kalustoa siis haetaan sen tueksi, ja kun sen määritelmää samalla lavennetaan, järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmään mahtuisi esimerkiksi antikvaarinen kirjakauppa, joka tarkoituksella (rahaa saadakseen) myy vääriä kirjoja, tai yliopisto, joka pitää julkisesti saatavilla vääriä tutkimuksia...

Tämä kohta ehdotuksesta olisi syytä haudata kokonaan ja jättää järjestäytyneen rikollisryhmän määrittely tarkoittamaan sitä mitä sillä on alunperinkin haettu eikä laajentaa sitä "väärien" poliittisten toimijoiden piiriin.

24§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu

   Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, 
laittoman maahantulon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon
järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, 
väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan 
lasta esittävän kuvan levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon ja 
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
   Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan 
myös 1 §:ssä tarkoitettuun julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin, 
kun kehottamisen tai houkuttelemisen kohteena on 11 luvussa tarkoitettu 
syrjintä tai 47 luvussa tarkoitettu työsyrjintä tai kiskonnantapainen 
työsyrjintä taikka silloin, kun kehottamisen tai houkuttelemisen 
pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen, 
vammaisuus tai muu sellainen peruste.

Onkohan tämä ensimmäinen kerta kun oikeushenkilön vaikuttimia käytettäisiin rikoksen tunnusmerkkinä?

RiL 24 luku: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta

13 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu

   Kunnianloukkaukseen ja törkeään kunnianloukkaukseen, silloin kun 
rikoksen pääasiallisena vaikuttimena on rotu, kansallinen tai
etninen alkuperä, uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen 
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

Taas kerran puhutaan pelkistä vaikuttimista, vaikka tässä olisi jopa suht' helppoa laittaa kriteeri teon tosiasialliseen luonteeseen.

RiL 25 luku: vapauteen kohdistuvista rikoksista

10§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu

  Ihmiskauppaan ja törkeään ihmiskauppaan sovelletaan, 
mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.
  Laittomaan uhkaukseen silloin, kun rikoksen pääasiallisena 
vaikuttimena on rotu, kansallinen tai etninen alkuperä, 
uskonto tai elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen
suuntautuminen, vammaisuus tai muu sellainen peruste, 
sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään.

RiL 47 luku: työrikoksista

9§ Oikeushenkilön rangaistusvastuu

   Työturvallisuusrikokseen, työsyrjintään ja  kiskonnantapaiseen 
työsyrjintään sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta 
säädetään.

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, 4. luku

15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

  Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää
palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja)
toimittamien tietojen tallentamisen tämän
pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa
tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, 
jos hän toimii viipymättä tallentamansa
tiedon saannin estämiseksi:

  2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, 
että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain 
(39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka
17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.

Lisäys on siis viittaus kiihottamiseen ihmisryhmää vastaan. On aika hurjaa vaatia palveluntarjoajaa tietämään tieto ilmeisesti lainvastaiseksi, kun tuomioistuimillakin on rajankäynnissä suuria vaikeuksia - eikä ehdotettu 10§ teksti itse asiassa edes (onneksi) määrittele tietoa itsessään lainvastaiseksi, mikä tekee tuosta muotoilusta entistäkin oudomman.

Lisäksi, kun toisaalta mitään sanktiota ei ole määrätty aiheettomasta tiedon saannin estämisestä, on aika ilmeistä että tuosta seuraisi voimakas pyrkimys palveluntarjoajille harjoittaa itsesensuuria - tai siis asiakkaidensa sensurointia "varmuuden vuoksi".

FIXME Liitemuistion sisällöstä voisi vielä lisätä jotain, siellä juttua keskustelupalstoista:

Yhteenveto

Kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön ja epävarsinaisen laiminlyöntirikosvastuuseen liittyy tulkintaongelmia, jotka ovat osaltaan myötävaikuttaneet siihen, että keskustelupalstan ylläpitäjä voi vain poikkeuksellisesti joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ylläpitämällään keskustelupalstalla esiintyvästä rasistisesta kirjoittelusta. Jos keskustelupalstan ylläpitäjien valvontavastuu ja rikosoikeudellinen vastuu halutaan varmistaa, siitä on syytä säätää nimenomaisesti laissa. Tämä tapahtuu säätämällä keskustelupalstan ylläpitäjälle velvollisuus valvoa keskustelupalstalla käytävää kirjoittelua ja velvollisuus poistaa tietoonsa tullut ilmeisesti rasistisena pidettävä aineisto sekä säätää näiden valvontavelvollisuuksien rikkomisesta rangaistus. Kriminalisoimalla säädettävien velvollisuuksien laiminlyönti saatettaisiin keskustelupalstan ylläpitäjät, jotka eivät poista tiedossaan olevaa rasistista aineistoa palstaltaan, nykyistä laajemmin rangaistusvastuun piiriin.